Kuulonhuolto

Kuulonhuollon alalla toimii useita henkilöstöryhmiä. Sivulla luettelo ja linkit tarkempiin tietoihin

psykologi

Sairaalan kuntoutustyöryhmän psykologi

osallistuu kuulovammaisen lapsen tutkimukseen, kuntoutukseen, vanhempien tukemiseen ja ohjaukseen
kartoittaa lapsen kokonaiskehitystä, arvioi mahdollisia erityisvaikeuksia ja osallistuu kuntoutussuunnitelman laadintaan
ottaa kantaa lapsen päivähoito- ja kouluratkaisuun yhdessä kuntoutustyöryhmän kanssa
antaa tukea ja ohjausta mm. tinnituspotilaille sekä tarpeen mukaan aikuisille kuulokojeen tai sisäkorvaistutteen käyttäjille
tutkii tarvittaessa huonokuuloisia aikuisia esim. työkyvyn arviota varten
kouluttaa säännöllisesti yhteistyötahoja kuten opetus-, päivähoito- ja terveydenhuollon henkilöstöä
osallistuu työryhmän kanssa sopeutumisvalmennustoimintaan

Henkilöstöryhmät

audiologi

Viidessä yliopistossa, joiden yhteydessä toimii yliopistollinen sairaala, voi suorittaa audiologian lisäkoulutusohjelman. Koulutukseen päästäkseen lääkärillä on oltava joko korva-, nenä- ja kurkkutautien tai foniatrian erikoislääkärin pätevyys. Koulutuspaikaksi hyväksytään yliopistosairaalan kuulokeskus (tai kuulo- ja tasapainokeskus), mikäli sen vastaavana lääkärinä ja kouluttajana toimii audiologian erikoislääkäri (tai erityispätevyyden saanut lääkäri), jolla on dosentin pätevyys.

Koulutuksen tavoitteena on, että audiologian lisäkoulutusohjelman suoritettuaan koulutettu
- hallitsee erikoisalaan kuuluvat diagnostiset menetelmät
- pystyy laatimaan audiologian hoito- ja kuntoutussuunnitelman
- pystyy toimimaan kuntoutustyöryhmän vastaavana
- hallitsee erityisalaan liittyvät ennaltaehkäisevät toimenpiteet
- pystyy toimimaan asiantuntijana audiologian erityiskysymyksissä reuna-alojen työryhmissä
- pystyy arvioimaan hoito- ja kuntoutustuloksia tieteellisin menetelmin
- pystyy osallistumaan audiologian kehittämiseen ja suunnitteluun

Koulutusajan pituus on kaksi vuotta sisältäen kuulokeskuksen toimipaikkakoulutustilaisuudet, kuntoutustyöryhmäneuvottelut, konsultaationeuvottelut audiologian erityiskysymyksissä lastenneurologian, lastenpsykiatrian, psykiatrian ja silmätautien konsultanttien kanssa sekä apuvälinekoulutustilaisuudet. Koulutusajan käytännön työnä vaaditaan vähintään 1 Â½ vuotta kokopäivätoimista palvelua yliopistollisen sairaalan korvatautien klinikan kuulokeskuksessa ja Â½ vuotta kokopäivätoimista palvelua foniatrina.

Teoreettista koulutusta ohjelmaan sisältyy 30â€“60 tuntia. Koulutusta tarjoavat tietyt koti- ja ulkomaiset ammatilliset ja tieteelliset yhdistykset, yliopistot ja muut yhteisöt. Koulutuksen läpäiseminen edellyttää kirjallisen kuulustelun suorittamista hyväksytysti. Kuulusteluun valmistaudutaan teoreettisen kurssimuotoisen koulutuksen, annetun kirjallisuuden ja tiettyjen tieteellisten lehtien kahden vuosikerran perusteellisella lukemisella. Koulutusaikana laajennetaan ja syvennetään paitsi lääketieteen, myös mm. kuulonhuollon teknologian tietoja ja taitoja.

Audiologin työhön kuuluvat huonokuuloisten asiakkaiden diagnostiikka ja kuntoutus, tinnitus- ja huimauspotilaiden hoito ja erilaiset alaan liittyvät asiantuntijatehtävät

audionomi

foniatri

Foniatri eli puhe- ja äänihäiriöiden erikoislääkäri

Foniatrian erikoisala on perustettu Suomessa vuonna 1948. Se on lääkärimäärältään yksi pienimmistä itsenäisistä lääketieteen erikoisaloistamme. Foniatrisia yksiköitä on kaikkien yliopistosairaaloiden ohella myös Keski-Suomen keskussairaalassa ja Helsingin terveyskeskuksessa. Yksiköissä työskentelee tällä hetkellä hieman yli 20 foniatria.

Vaikka foniatria on lääkärimäärältään pieni erikoisala, työnkuva on laaja ja monipuolinen. Se edellyttää poikkitieteellistä ajattelua ja osaamista. Työskentely on paljolti moniammatillista tiimityötä, johon lääkärin ohella osallistuvat puheterapeutti, psykologi, sosiaalityöntekijä, kuntoutusohjaaja, fysio- ja toimintaterapeutti sekä hoitohenkilökunta. Joissakin yksiköissä tiimiin kuuluvat myös audiologi- ja laryngologilääkäri, lasten kuulontutkija, (erityis)lastentarhanopettaja, erityisopettaja, insinööri ja tekninen ohjaaja. Työ on myös verkostotyötä, jossa yhteydet avohoidon kuntouttajiin (puhe- ja muut terapeutit, lastentarhanopettaja, erityisopettaja, sosiaaliviranomaiset) ovat tärkeitä.

Foniatrian alaan kuuluvat lasten puheen- ja kielenkehityksen häiriöt, puheen sujuvuuden häiriöt (erityisesti änkytys), suulakihalkioihin liittyvät puheongelmat, äänihäiriöt ja oppimisvaikeudet.

Myös vammoihin tai sairauksiin liittyvät puhumisen ja kommunikoinnin vaikeudet sekä niiden tietokoneavusteinen kuntoutus kuuluvat foniatrin työnkuvaan. Joissakin sairaaloissa (OYS, KYS, K-SKS) lasten kuulovikojen diagnostiikka ja kuntoutus on keskitetty audiofoniatriseen yksikköön. Potilaiden ikäjakauma vaihtelee vauvasta ISOvaariin.

Foniatriksi voi erikoistua lääketieteen lisensiaatin tutkinnon suorittanut lääkäri, joka on kiinnostunut ihmisläheisestä poikkitieteellisestä työskentelystä. Hyvät ihmissuhde- ja neuvottelutaidot ovatkin tärkeitä foniatrilääkärin avuja. Erikoistumiskoulutus on viiden vuoden mittainen ja se käsittää 9 kk terveyskeskuspalvelua ja 6 kk palvelua sekä korva-, nenä- ja kurkkutautien että audiologian yksiköissä. Koulutusohjelmaan kuuluvan 3â€“6 kk:n mittaisen lisäkoulutuksen voi suorittaa jollakin toiminnan kannalta mielekkäällä lääketieteen erikoisalalla kuten lastentaudit, (lasten)neurologia, plastiikkakirurgia, (lasten)psykiatria, perinnöllisyyslääketiede jne. Varsinainen foniatrian eriytyvä koulutus (2 v 9 kkâ€“3 v) tapahtuu yleensä yliopistosairaalassa. Erikoistumiseen vaaditaan tietty määrä teoreettista koulutusta, jota on tarjolla erilaisilla kursseilla ja koulutuspäivillä. Erikoislääkärin oikeuksien saamiseksi on läpäistävä myös tentti, joka järjestetään Suomessa neljä kertaa vuodessa.

korvakappaleenvalmistaja

korvalääkäri

Korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri
Korva-, nenä ja kurkkutaudit (knk-taudit) on monipuolinen ja laaja lääketieteen erikoisala. Knk-lääkärin potilaina on kaikenikäisiä ihmisiä vastasyntyneistä vanhuksiin. Toimenkuva kostuu toisiinsa kiinteästi liittyvästä konservatiivisesta (ilman leikkauksia suoritettavasta) ja operatiivisesta eli leikkaushoidosta. Työ on usein moniammatillista tiimityötä. Perinteisesti knk-lääkärin erikoisosaamiseen ajatellaan kuuluvan lasten korvatulehdusten ja aikuisten poskiontelo- ja nielutulehdusten hoitaminen. Tämä näkymä on kuitenkin vain jäävuoren huippu koko erikoisalasta. Erikoisala voidaan jakaa karkeasti kolmeen osaan, kuten erikoisalan nimestäkin voi päätellä:

1. Korvataudit eli audiologia ja otologia.
Knk-lääkärin potilaisiin kuuluvat kuulon ja tasapainon ongelmista kärsivät lapset ja aikuiset. Näiden potilaiden kuntoutustoimet ovat moniammatillista tiimityötä, siitä esimerkkinä ovat kuulokojesovitukset. Knk-lääkäri tekee korvaleikkauksia alkaen tärykalvon ilmastointiputkien asentamisesta päättyen vaativiin mikrokirurgisiin korvaleikkauksiin. Erityisosaamista vaativia korvaleikkauksia ovat esimerkiksi sisäkorvaistutteen asettaminen simpukkaan.

2. Nenätaudit eli rinologia ja allergologia.
Knk-lääkärin päivään kuuluvat tyypillisesti nielurisavaivat, nuhanenät, nenän tukkoisuudesta kärsivät potilaat ja erilaiset allergiset ongelmat. Myös ammattitaudit voivat työllistävät knk-lääkäriä, niitä hoidetaan usein yhteistyössä työterveyshuollon kanssa. Nenän ja nielun kirurgia on tärkeä osa leikkaustoimintaa, siihen sisältyvät esimerkiksi nielurisaleikkaukset ja poskionteloiden tähystysleikkaukset.

3. Kurkkutaudit eli laryngologia
Tämä alue sisältää nimensä mukaisesti kurkunpään sairauksien hoidon ja leikkaukset. Erilaiset sylkirauhasten sairaudet ja kasvaimet kuuluvat knk-erikoisalan piirissä hoidettaviin sairauksiin. Myös pään ja kaulan alueen kasvaimet sekä syöpäsairaudet kuuluvat korvalääkäreiden hoitamiin ja leikkaamiin sairauksiin alkaen kasvojen ihosyövistä aina laajaan kaulan alueen syöpäkirurgiaan asti. Erikoisala nimetäänkin ulkomailla usein: Oto-, rhino-, laryngology. Head and neck surgery.

Koulutus:
Knk-lääkäriksi erikoistutaan lääketieteen lisensiaatin tutkinnon suorittamisen jälkeen viisi vuotta kestävällä koulutuksella. Erikoistumisopetusta annetaan jokaisessa yliopistollisessa sairaalassa. Koulutus rakentuu 9 kk terveyskeskuspalvelusta, 3 kk runkokoulutuksesta jollain toisella erikoisalalla sekä 4 vuoden eriyttävästä koulutuksesta knk-klinikassa keskussairaalassa ja yliopistosairaalassa. Lisäksi koulutukseen kuuluu erilaisia teoreettisia kursseja ja koulutuksia, ja koulutuksen päättää erikoislääkäritentti.
Suomen Lääkäriliiton tilaston mukaan 1.1.2008 Suomessa oli 433 knk-erikoislääkäriksi erikoistunutta lääkäriä, heistä 323 on työikäisiä. Knk-lääkärit työskentelevä sairaaloissa, suurimmissa terveyskeskuksissa, yksityisillä lääkäriasemilla sekä hallinnossa, tutkimustoiminnassa ja asiantuntijalääkäreinä erilaisissa laitoksissa.

kuntoutusohjaaja

psykologi

puheterapeutti

Logopedia on humanistis-käyttäytymistieteellinen tieteenala, joka tutkii äänen, puheen, kielen ja kommunikaation perustoimintoja ja häiriöitä sekä häiriintyneiden toimintojen ennaltaehkäisyä ja kuntoutusta. Logopedian alan koulutus on Suomessa ollut aina yliopistotasoista.

Puheterapeuttien nykyinen koulutus
Puheterapeutiksi voi Suomessa opiskella tällä hetkellä viidessä yliopistossa. Opiskelijaksi haetaan valtakunnallisen yliopistojen yhteishaun kautta. Viisi-kuusi vuotta kestävä yhteensä 300 opintopisteen (vanhassa tutkintorakenteessa 160 opintoviikon) laajuinen koulutus johtaa filosofian maisterin tutkintoon ja antaa mahdollisuuden hakea laillistetun puheterapeutin pätevyyttä Terveydenhuollon lupa- ja valvontavirastolta (Valvira; entinen Terveydenhuollon oikeusturvakeskus) ja jatko-opintokelpoisuuden pääaineessa.
Logopedian uudenmuotoinen koulutus aloitettiin Helsingin yliopistossa vuonna 1980 ja Oulun yliopistossa vuotta myöhemmin. Vuosittain uusia opiskelijoita otetaan Helsinkiin nykyään 20 ja Ouluun 30. Uusi logopedian alan verkostomuotoinen koulutus alkoi vuonna 2005. Koulutus toteutettiin erillisrahoituksella vuosina 2005â€“2009 Tampereen yliopiston, Turun yliopiston ja Ã…bo Akademin yhteistyönä. Koulutukseen on valittu vuosittain yhteensä 30â€“40 opiskelijaa, opiskelijaksi otettavien määrä on vaihdellut kussakin yliopistossa välillä 10â€“15. Ã…bo Akademissa opiskelukieli on ruotsi.

Puheterapeuttien koulutuksessa pääaineen eli logopedian opinnot sisältävät perusopintoja (yleiset viestintä- ja pakolliset kieliopinnot, tieteenalaan orientoituminen), aineopintoja (mm. lapsen kielellinen kehitys, eri kommunikointihäiriöiden terapiakursseja, yliopistossa tapahtuvaa ohjattua potilastyötä sekä harjoittelua sairaaloissa, erityiskouluissa ja laitoksissa) ja syventäviä opintoja (mm. kirjatenttejä, tieteellisten tutkimusmenetelmien käytön opiskelua, pro gradu -tutkielma).
Sivuaineina opiskellaan psykologiaa, fonetiikkaa, lääketiedettä ja yleistä kielitiedettä. Kuuloon ja sen kuntoutukseen liittyviä opintojaksoja ovat mm. osa fonetiikan opinnoista (puheen havaitseminen ja tuottaminen), korva-, nenä- ja kurkkutautioppi ja foniatria, audiologia ja audiometria, lastenneurologia, viittomaopinnot sekä kuulo- (ja kuulo-näkö-)vammojen aiheuttamien kommunikointiongelmien terapiamenetelmien kurssit.

Kuulovamma-alalta on valmistunut Suomessa muutamia väitöskirjoja ja lisensiaatintöitä ja kymmeniä pro gradu -tutkielmia. Kuulovammaisten erikoispuheterapeutiksi on saanut yhden lukuvuoden mittaisen erikoistumiskoulutuksen yhteensä 12 puheterapeuttia vuonna 1975. Helsingin ja Oulun yliopiston logopedian koulutusyksiköt toteuttivat yhdessä vuosina 2004â€“2007 puheterapeuttien ammatillisesti painotetun tieteellisen jatkokoulutuksen, joka johti filosofian lisensiaatin tutkintoon. Tämä työn ohessa suoritettu, nelivuotinen ammatillisen erikoistumiskoulutuksen kokonaisuus suuntautui lasten- ja aikuisneurologisiin kommunikointihäiriöihin. Kuulovamma-alan puheterapeuttien erikoistumiskoulutus on yksi opetusministeriön asetuksessa mainituista mahdollisista erikoistumisaloista.
Puheterapeuttien työkenttä
Suomessa toimii terveys- ja sosiaalialan tehtävissä noin 1000 laillistettua puheterapeuttia. Suurin osa puheterapeuteista toimii kuntien ja kuntainliittojen palveluksessa (terveyskeskukset, alue- ja yliopistosairaalat), mutta yhä useampi puheterapeutti perustaa oman yrityksen. Puheterapeutteja toimii myös päiväkodeissa, perheneuvoloissa, erityiskouluissa, kuntoutuslaitoksissa, kehitysvammahuollon eri toimipisteissä, järjestöissä sekä yliopistoissa tutkimus- ja opetustehtävissä.

Puheterapeuttien työkenttänä ovat kuulo, näkö, kielelliset ja kognitiiviset toiminnot, suun ja kasvojen alueen toiminta sekä äänentuotto ja nieleminen. Kommunikointihäiriöitä, joiden parissa puheterapeutti työskentelee, ovat mm. lasten viivästynyt puheen- ja kielenkehitys, kielenkehityksen erityisvaikeus (kielihäiriö), lukemis- ja kirjoittamisvaikeudet, äänihäiriöt, kuulovikojen aiheuttamat kommunikointiongelmat, neurologisperäiset puheen tuottamisen häiriöt (mm. dyspraksia, dysartria, CP-vammaisuuden aiheuttamat ongelmat), afasia, änkytys ja sokellus, huuli- ja suulakihalkiot, äännevirheet, kehitysvammaisuus, autismi sekä nielemisvaikeudet.
Yleisimpiä lääkinnälliseen kuntoutukseen sisältyvän puheterapian maksajatahoja ovat terveydenhuolto, Kela (vaikeavammaisten puheterapia) ja sosiaalitoimi (päivähoito).

insinööri

Kuuloon liittyvän lääketieteellisen teknologian nopea kehitys on lisännyt teknisen audiologian osaajien tarvetta ja työtehtäviä. Suomessa yliopistollisten sairaaloiden korvaklinikoissa toimii joitakin tekniikan ja luonnontieteellisten alojen yliopistollisen koulutuksen saaneita työntekijöitä esim. audiologiainsinöörin, sairaalainsinöörin, fyysikon ja sairaalafyysikon nimikkeillä. Pohjakoulutuksena heillä voi olla mm. diplomi-insinöörin (DI) tai fyysikon tutkinto (FM) tai jatkotutkinto (lisensiaatin tai tohtorin tutkinto). Tutkintoon sisältyviä oppiaineita voivat olla esimerkiksi akustiikka, signaalinkäsittely, elektroniikka, mittaustekniikka, lääketieteen tekniikka, biofysiikka, tietojenkäsittely, matematiikka tai teoreettinen tai soveltava fysiikka.

Insinöörin/fyysikon työ voidaan jakaa kliiniseen työhön, järjestelmien ylläpitotehtäviin sekä kehittämiseen ja tutkimukseen. Työnkuva eri yksiköissä voi olla erilainen paikallisten olosuhteiden mukaan. Pääosa työstä tehdään yhteistyössä muun henkilökunnan kanssa.

Insinööri/fyysikko yleensä tekee sisäkorvaistutteiden potilaskohtaisia säätöjä sekä myös tiettyjä audiologian alaan liittyviä potilaskohtaisia tutkimuksia ja mittauksia. Kuulon, puheen ja tasapainon tutkimus- ja mittauslaitteiden, tietojärjestelmien sekä kuulokojeiden, sisäkorvaistutteiden ja apuvälineiden hankinnoissa ja käytössä tarvitaan teknisen audiologian ja laiteteknologian osaamista. Hankintaprosessiin sisältyy hankinta ja käyttöönotto, jonka jälkeen tarvitaan laitteiden ylläpitoa, kalibrointeja sekä käyttäjien teknistä tukea.

Laatutyöhön kuuluu mm. laitteiden ja järjestelmien sekä tutkimusmenetelmien testausta ja kehittämistä. Aktiivinen tutkimus- ja kehittämistyö voi liittyä laajasti teknisen audiologian eri osa-alueisiin esim. uusiin diagnostisiin menetelmiin ja tutkimuslaitteisiin. Lisäksi toimenkuvaan kuuluu kuulonhuollon asiantuntijatehtäviä, audiologian opetustehtäviä sekä yhteistyötä alan toimijoiden ja sidosryhmien kanssa.

Kuulonhuoltoon liittyy monia säädöksiä ja ohjeita. Alta löydät tärkeimpiä.
Erikoissairaanhoitolaki
Lääkinnällisen kuntoutuksen asetus
Eurooppalainen kuulonhuoltopalvelujen standardi on ostettavissa Suomen standardoimisliitosta
Standardin kuvaus
Sosiaali- ja terveysministeriön asetus N:o 1649 tapaturmavakuutuslaissa tarkoitetusta haittaluokituksesta 1649/2009
Haittaluokitus 2010

Eurooppalainen kuulonhuoltopalvelujen standardi on ostettavissa Suomen standardoimisliitosta
http://sales.sfs.fi/