Suositukset
Kuulokojekuntoutuksen valtakunnalliset perusteet
Kuulon kuntoutus kuulokojeellaICD-tautiluokitus
H90 Hypacusis conductiva et sensorineuralis (johtumistyyppinen ja sensorineuraalinen huonokuuloisuus)
H91.1 Presbyacusis (ikähuonokuuloisuus, vanhuuden huonokuuloisuus)
Perusterveydenhuolto / Kiireettömässä lähetteessä edellytettävät tiedot
Potilaalla on elämää häiritsevä kuulovika ja motivaatio käyttää kuulokojetta
Kuulovika, joka vaikeuttaa opiskelua tai työssä selviämistä
Kuulovika, joka häiritsee potilaan kuulon- ja puheenvaraista kommunikaatiota jokapäiväisessä elämässä
Lapsella epäillään kuulovikaa, mikä voi haitata puheen ja kielen tai vuorovaikutustaitojen kehittymistä
Erikoissairaanhoito
Kuulokojeen myöntäminen edellyttää kuulokojekuntoutukseen perehtyneen erikoislääkärin arviota tilanteesta (audiologi, korva-, nenä- ja kurkkutautien erikoislääkäri tai foniatri).
Tavoitteena on molempien korvien eli binauraalikuulon saavuttaminen.
Kuntoutuksen perusteena on
Mahdollisimman hälyttömissä olosuhteissa (äänieriö) tutkittu äänesaudiometria, jossa on määritetty paremman korvan puhealueen (0.5, 1, 2, 4 kHz) kuulokynnysten keskiarvo (dB HL). Erityistilanteissa käytetään vastaavia tietoja huonommasta korvasta. Ohjeellisina raja-arvoina voidaan pitää
1. työn, opiskelun tai näihin rinnastettavien tehtävien vuoksi kuulokojetta tarvitsevat vähintään 30 dB
2. muusta syystä kuulokojetta tarvitsevat vähintään 30-40 dB
3. lapsilla kielen kehityksen ja oppimisen vuoksi kuulokojetta tarvitsevat vähintään 20 dB
Pienillä lapsilla käytettävissä olevilla menetelmillä varmistettu kuulovika (äänikenttä, OAE, aivorunkovasteet).
Kuulovika, joka ei ole leikkaushoidolla korjattavissa tai leikkaushoitoon ei haluta ryhtyä.
Käypä hoito -suositus: Ei
Työryhmä
Heikki Löppönen OYS, Mirja Luotonen OYS, Jukka Luotonen OYS