in englishpå svenskasuomeksi
Uutta!
Mikä SAY?
Kuulonhuolto
Suosituksia
Kuolutusta
SAY:n julkaisuja
Liity jäseneksi!
Yhteystiedot
Linkkejä
Arkisto
 
 



Puheterapeutti

Puheterapeutti
Logopedia on humanistis-käyttäytymistieteellinen tieteenala, joka tutkii äänen, puheen, kielen ja kommunikaation perustoimintoja ja häiriöitä sekä häiriintyneiden toimintojen ennaltaehkäisyä ja kuntoutusta. Logopedian alan koulutus on Suomessa ollut aina yliopistotasoista.

Puheterapeuttien nykyinen koulutus
Puheterapeutiksi voi Suomessa opiskella tällä hetkellä viidessä yliopistossa. Opiskelijaksi haetaan valtakunnallisen yliopistojen yhteishaun kautta. Viisi-kuusi vuotta kestävä yhteensä 300 opintopisteen (vanhassa tutkintorakenteessa 160 opintoviikon) laajuinen koulutus johtaa filosofian maisterin tutkintoon ja antaa mahdollisuuden hakea laillistetun puheterapeutin pätevyyttä Terveydenhuollon lupa- ja valvontavirastolta (Valvira; entinen Terveydenhuollon oikeusturvakeskus) ja jatko-opintokelpoisuuden pääaineessa.
Logopedian uudenmuotoinen koulutus aloitettiin Helsingin yliopistossa vuonna 1980 ja Oulun yliopistossa vuotta myöhemmin. Vuosittain uusia opiskelijoita otetaan Helsinkiin nykyään 20 ja Ouluun 30. Uusi logopedian alan verkostomuotoinen koulutus alkoi vuonna 2005. Koulutus toteutettiin erillisrahoituksella vuosina 2005–2009 Tampereen yliopiston, Turun yliopiston ja Åbo Akademin yhteistyönä. Koulutukseen on valittu vuosittain yhteensä 30–40 opiskelijaa, opiskelijaksi otettavien määrä on vaihdellut kussakin yliopistossa välillä 10–15. Åbo Akademissa opiskelukieli on ruotsi.

Puheterapeuttien koulutuksessa pääaineen eli logopedian opinnot sisältävät perusopintoja (yleiset viestintä- ja pakolliset kieliopinnot, tieteenalaan orientoituminen), aineopintoja (mm. lapsen kielellinen kehitys, eri kommunikointihäiriöiden terapiakursseja, yliopistossa tapahtuvaa ohjattua potilastyötä sekä harjoittelua sairaaloissa, erityiskouluissa ja laitoksissa) ja syventäviä opintoja (mm. kirjatenttejä, tieteellisten tutkimusmenetelmien käytön opiskelua, pro gradu -tutkielma).
Sivuaineina opiskellaan psykologiaa, fonetiikkaa, lääketiedettä ja yleistä kielitiedettä. Kuuloon ja sen kuntoutukseen liittyviä opintojaksoja ovat mm. osa fonetiikan opinnoista (puheen havaitseminen ja tuottaminen), korva-, nenä- ja kurkkutautioppi ja foniatria, audiologia ja audiometria, lastenneurologia, viittomaopinnot sekä kuulo- (ja kuulo-näkö-)vammojen aiheuttamien kommunikointiongelmien terapiamenetelmien kurssit.

Kuulovamma-alalta on valmistunut Suomessa muutamia väitöskirjoja ja lisensiaatintöitä ja kymmeniä pro gradu -tutkielmia. Kuulovammaisten erikoispuheterapeutiksi on saanut yhden lukuvuoden mittaisen erikoistumiskoulutuksen yhteensä 12 puheterapeuttia vuonna 1975. Helsingin ja Oulun yliopiston logopedian koulutusyksiköt toteuttivat yhdessä vuosina 2004–2007 puheterapeuttien ammatillisesti painotetun tieteellisen jatkokoulutuksen, joka johti filosofian lisensiaatin tutkintoon. Tämä työn ohessa suoritettu, nelivuotinen ammatillisen erikoistumiskoulutuksen kokonaisuus suuntautui lasten- ja aikuisneurologisiin kommunikointihäiriöihin. Kuulovamma-alan puheterapeuttien erikoistumiskoulutus on yksi opetusministeriön asetuksessa mainituista mahdollisista erikoistumisaloista.

Puheterapeuttien työkenttä
Suomessa toimii terveys- ja sosiaalialan tehtävissä noin 1000 laillistettua puheterapeuttia. Suurin osa puheterapeuteista toimii kuntien ja kuntainliittojen palveluksessa (terveyskeskukset, alue- ja yliopistosairaalat), mutta yhä useampi puheterapeutti perustaa oman yrityksen. Puheterapeutteja toimii myös päiväkodeissa, perheneuvoloissa, erityiskouluissa, kuntoutuslaitoksissa, kehitysvammahuollon eri toimipisteissä, järjestöissä sekä yliopistoissa tutkimus- ja opetustehtävissä.

Puheterapeuttien työkenttänä ovat kuulo, näkö, kielelliset ja kognitiiviset toiminnot, suun ja kasvojen alueen toiminta sekä äänentuotto ja nieleminen. Kommunikointihäiriöitä, joiden parissa puheterapeutti työskentelee, ovat mm. lasten viivästynyt puheen- ja kielenkehitys, kielenkehityksen erityisvaikeus (kielihäiriö), lukemis- ja kirjoittamisvaikeudet, äänihäiriöt, kuulovikojen aiheuttamat kommunikointiongelmat, neurologisperäiset puheen tuottamisen häiriöt (mm. dyspraksia, dysartria, CP-vammaisuuden aiheuttamat ongelmat), afasia, änkytys ja sokellus, huuli- ja suulakihalkiot, äännevirheet, kehitysvammaisuus, autismi sekä nielemisvaikeudet.
Yleisimpiä lääkinnälliseen kuntoutukseen sisältyvän puheterapian maksajatahoja ovat terveydenhuolto, Kela (vaikeavammaisten puheterapia) ja sosiaalitoimi (päivähoito).